Iloinen puheensorina ja odottava hyörinä on vallannut päiväkodin terassin aurinkoisena syysaamupäivänä. Pitkistä penkeistä improvisoitu matala pöytä on katettu kauniisti pöytäliinoin ja syksynvärisin koristein, pöydän vierelle on levitelty räsymattoja. Toisella pöydällä on kippoja ja lautasia tuhkatiheässä, monen värisiä vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä, jopa itsejauhetuista jauhoista valmistettuja paistikkaita. Pöytä notkuu satokauden herkuista ja kokonaisuuden kruunaa upean värikäs kukkakimppu pöydän päässä. Uteliaat silmäparit kurkkivat kaiteen yli ja monenmoisia kommentteja kuullaan: ”Noi vihreet on meidän pihasta…mä en kyllä syö noita punasia pyöreitä…noi omenajutut on mun tuomia, ne on paistettu uunissa…! Päiväkodin sadonkorjuujuhla on alkamassa.
Ensin kokoonnutaan pöydän ympärille laulamaan vihanneslaulua. Jälleen kerran puutarhuri saa kellarissa mölyävät vihannekset ja juurekset rauhoittumaan ja juhlan herkullinen osuus pääsee alkamaan. Tarjoilijoiden essuihin ja myssyihin pukeutuneet päiväkodin viisivuotiaat kiertävät pöydän ympärillä jakamassa menulistoja muille lapsille. Listan kuvia tutkitaan tarkoin ja rastitaan valitut artikkelit, listat palautuvat tarjoilijoille, jotka noutavat kunkin lautaselle maistettavat tilauksen mukaisesti, saattaapa mukaan livahtaa tuotteita listan ulkopuoleltakin. Kasvisravintola Ruoholaukka palvelee asiakkaitaan.
Lapsille kerrotaan eri kasvisten ominaisuuksista, kasvatuksesta ja kannustetaan kokeilemaan vähemmänkin tuttuja makuja. Se mikä ensisilmäykseltä näyttää vähemmän houkuttelevalta, osoittautuukin maukkaaksi, toinen makeanvärinen saattaa ollakin karvas yllätys. ”Tää on kirpeetä…musta noi keltaset on hyviä…mä haluun lisää näitä!” Useimmat pöydän antimet ovat peräisin perheiden kasvimailta tai parvekepuutarhoista, tarjontaa on täydennetty myös työntekijöiden kasvattamoista. Todellista lähiruokaa!
Tutustuminen terveelliseen ravintoon alkaa jo varhaislapsuudesta ja siinä me aikuiset, vanhemmat ja varhaiskasvatuksen työntekijät, olemme tärkeässä roolissa. Alle kouluikäisten ruokakasvatus on mahdollisuuksien tarjoamista ja kannustamista kokeiluihin erilaisten makujen ja tekstuurien maailmassa. Se mikä maistuu toiselle onkin toisen inhokki, mutta rohkeasti kokeilemalla löytyy mieluisia makuja ja mikä tärkeintä, terveellisiä ja ravinteikkaita pienen ihmisen kasvun rakennusaineita.
Terassiravintolan pöydät alkavat jo tyhjentyä, vielä joku asiakas nautiskelee kaikessa rauhassa juurestikkua kastellen sitä huolellisesti dippikastikkeeseen. Sadonkorjuupöydän astiat ammottavat suureksi osaksi tyhjyyttään ja joku vielä ky tarkistamassa omenalastujen tilanteen, onko ne tosiaan kaikki jo syöty. Jopa pyöreät punaiset ovat kadonneet kupistaan, yhtä lukuunottamatta.
Teksti:
Riku Ilmivalta
päiväkotien johtaja
