Kohtaamisia ei voi mitata kävijämäärillä
Harjulan Setlementti, kuten muutkin järjestöt, pitää kirjaa siitä, kuinka paljon eri toiminnoissa on kävijöitä, osallistujia ja kohtaamisia. Luvut ovat tärkeitä. Ne kertovat toiminnan laajuudesta ja auttavat seuraamaan, tavoittaako toiminta niitä ihmisiä, joille se on suunnattu. Silti luvut kertovat vain osan tarinasta. Kävijämäärä ei kerro, että joku tuli ensimmäistä kertaa muiden
ihmisten joukkoon koulukiusaamisesta johtuneen pitkän yksinäisen jakson jälkeen. Tilastosta ei näy, että nuori lähti Nuorten paikasta kotiin paremmalla mielellä kuin sinne tullessaan. Numeroista ei käy selville kuinka kiitollinen yksinhuoltaja on, kun hänen vilkkaalle lapselleen löytyy vapaaehtoinen Kamu, joka vie lasta harrastuksiin, mahdollistaen äidille hetken lepoa. Eikä se kerro siitä, että joku otti yhteyttä juuri setlementtiin aiempien hyvien kokemustensa vuoksi. Toimintamme merkitys näkyy ihmisille usein aivan toisenlaisina asioina.
Kuulluksi ja kohdatuksi tuleminen
Moni palautteista kertoo vähemmän toiminnasta tai palvelusta ja enemmän siitä, miltä tuntuu tulla kuulluksi, kohdatuksi ja otetuksi vakavasti. Kuulluksi tuleminen on usein ratkaiseva tekijä myös kiusaamisesta toipumisessa ja kertoo kohdatuksi tulemisen suuresta merkityksestä. Valopilkun ryhmä voi
olla ensimmäinen kerta, kun kiusattu kokee kuuluvansa johonkin ryhmään. Yksilötapaaminen taas voi olla ensimmäinen kerta, kun hän kokee tulleensa ymmärretyksi asiansa kanssa. Moni kiusattu on sanonut jälkikäteen, että juuri kohdatuksi tulemisen tunne on kantanut pitkälle tulevaisuuteen. “Olette ensimmäisiä, jotka on kuunnellu ja ymmärtäny mistä mä puhun” on tavallinen kommentti, jota Valopilkussa kuullaan.
Lapsen antama palaute omasta aikuisesta kaverista eli Kamusta kertoo siitä kuinka tärkeää kuulluksi tuleminen lapselle on ja kuinka läheiseksi Kamu-suhde muodostuu. ”Kamun kanssa kaikki on ollut kivaa. Kamu keksii aina kivaa tekemistä. Hän ottaa usein yhteyttä ja se on tosi kiva, koska itse olen huono pitämään yhteyttä ihmisiin, vaikka ovatkin minulle rakkaat. Kamun kanssa on helppo olla ja jutella. Voin olla oma itseni ja olen rentona hänen seurassa.”
Nämä palautteet muistuttavat siitä, että joskus merkityksellisintä on se, että ihminen kokee tulevansa nähdyksi juuri silloin, kun hän tarvitsee apua kaikkein eniten.
Arjen yhteisöllisyyttä
Joskus toiminnan merkitys näkyy hyvin tavallisissa hetkissä. Yhteinen retki, kahvihetki tai keskustelu voivat olla paljon enemmän kuin ulkopuolinen osaa arvata. Yksinäisyyttä kokevalle nuorelle kyse ei ole vain tekemisestä itsestään, vaan siitä, että on joku, jonka kanssa tehdä. Monelle nuorelle matalan
kynnyksen toiminta tarjoaa ainoan keinon päästä mukaan yhteisöön ja jakaa arjen kokemuksia muiden kanssa – asioita, joita ei yksin tulisi tehtyä tai joihin ei ilman ryhmää ja tukea olisi mahdollisuutta. Tunne siitä, että tulee hyväksytyksi omana itsenään, luo pohjaa uskolle omaan pärjäämiseen ja rohkeudelle ottaa askeleita kohti tulevaa. Eräs toimintaan osallistunut nuori sanoitti näiden tavallisten hetkien ja turvallisen ilmapiirin merkitystä palautteessaan näin: ”Nuorten paikan myötä on mahdollisuus tehdä asioita, joihin ei välttämättä muuten tulisi mentyä, kuten pehmikselle kamujen kanssa tai radiomäen ninja-radan kokeileminen ja esitelmän kokeileminen
turvallisessa pienessä ja tuetussa ympäristössä.”
Lapsi kiittää OmaKamua: ”mielestäni on ihan tosi siistiä mitä te teette. Tykkään tapahtumista, joissa on paljon muitakin omakamu-tyyppejä. Tapahtumia voisi olla jopa vielä enemmän. Tähän asti tapahtumat ja
retket ovat olleet todella kivoja. Mielestäni paras niistä oli laivamatka, jossa menimme pienelle saarelle. Myös eläinaiheiset retket olivat todella kivoja. Kiitos omakamu-ohjaajille.” Huoltaja puolestaan sanoittaa toiminnan merkitystä koko perheelle ja yksinhuoltaja-arjelle kertomalla, kuinka ”PikkuKamu on innoissaan ja onnellinen Kamustaan. Kamu jaksaa erilailla liikkua ja riehua kuin yh-äiti. Kamu ja PikkuKamu osaavat tarttua hetkeen mukaan eli kemia ja yhteistyö toimii. Kamu on suuri juttu meidän perheelle.”
Myös vapaaehtoiset tuovat esiin toiminnan tuoman ilon ja voimavarat: he kertovat, kuinka ihanaa on nähdä palo lapsen silmissä ja saada olla lapsen synttäreiden kunniavieras. Eräs Kamu kuvaa toiminnan tuoneen haasteellisena vuotena lisävoimia omaan jaksamiseensa, ja pyörätuolia käyttävä nuori vapaaehtoinen painottaa, miten tärkeää hänelle itselleen on päästä välillä auttajan rooliin ainaisen autettavan aseman sijaan.
Monelle juuri tällaiset arjen kohtaamiset ovat niitä hetkiä, jotka rytmittävät elämää, vähentävät yksinäisyyttä ja rakentavat tunnetta siitä, että kuuluu osaksi yhteisöä. Tilastojen ja lukujen takana on ihmisiä, kohtaamisia, tunteita ja arjen merkittäviä hetkiä, joista koko Setlementtityö on tehty – rakkaudesta ihmisiin.
