Järjestöavustuksiin kohdistuvat leikkaukset saavat kysymään, mikä arvo järjestöillä on? Mihin järjestöjä tarvitaan?
Monet nykyiset palvelut ja oikeudet ovat saaneet alkunsa järjestöjen kehittämistä ratkaisuista. Järjestöt ovat edelleen rohkeita suunnannäyttäjiä: ne voivat kokeilla uutta julkisia palveluja notkeammin ja tarttua epäkohtiin ennakkoluulottomasti. Järjestöt ovat aina syntyneet tarpeesta, paikkaamaan julkisten palveluiden aukkoja, tukemaan ihmisiä kriiseissä ja luomaan toivoa, kun sitä tarvitaan.
Hallituskauden aikana STEA-avustuksista leikataan puolet, ja ensi vuodelle tästä kohdistuu kolmannes – eli valtavat 84 miljoonaa euroa. Lisäksi leikkauksia on tullut Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) jakamiin yleisavustuksiin, jotka vaikuttavat taiteeseen ja kulttuuriin sekä nuoriso- ja liikunta-alan järjestöihin. Leikkausten mittakaava on kohtuuton, ja sen seuraukset näkyvät nopeasti myös päijäthämäläisessä arjessa.
Yhteiskuntamme tarvitsee järjestöjä
Päijät-Hämeessä toimii Yhdistysrekisterin mukaan yli 3 300 rekisteröityä yhdistystä sekä kymmeniä säätiöitä. STEA-avustusta saavat järjestöt tekevät alueella poikkeuksellisen vaikuttavaa ja arvokasta työtä, sillä noin 5,7 miljoonan euron avustussummalla autetaan vuosittain kymmeniä tuhansia alueen asukkaita. Samalla avustukset luovat alueelle jopa 8 miljoonan euron positiiviset talousvaikutukset. Kyseessä on investointi, joka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin ihmisten hyvinvointina ja alueen vetovoimana.
Nyt tämä kaikki on kuitenkin vaarassa. Elämme ajassa, jossa eriarvoisuus syvenee. Suomalaisten hyvinvointi on romahtanut 2020-luvulla, ja ihmisten sosiaalinen liikkuvuus on heikentynyt. Kansalaispulssi 2025 -kyselyn mukaan suomalaisten kokemus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta on laskenut vuodesta 2020 alkaen. Yksilötasolla eriarvoistuminen kaventaa osallisuutta, luo turvattomuutta ja voi johtaa polarisaatioon. Me järjestöissä työskentelevät kiritämme, vaadimme, otamme koppia, kun turvaverkot pettävät ja avaamme uusia mahdollisuuksia. Järjestöt ennaltaehkäisevät pahoinvointia ja syrjäytymistä hyvin pienillä resursseilla, ja tuovat suoria säästöjä yhteiskunnalle. Uusien linjausten mukaan avustuksia halutaan painottaa suoraan kohtaavaan työhön. Esitettävien leikkausten mittakaava on kuitenkin niin suuri, että se osuu väistämättä suoraan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien auttamiseen.
Ihmisiä kohtaava työ tarvitsee palkattuja ammattilaisia tekemään työtä, jolla on merkittävä vaikutus yhteiskuntamme psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Ennen kaikkea järjestöjen toiminta tuo hyvinvointia päijäthämäläisille ihmisille.
Tähän asti Suomessa on aina voitu luottaa siihen, että jos apua julkisista palveluista ei löydy niin auttava käsi löytyy järjestökentältä, ja tukea saa ennen kuin ongelmat ehtivät kasvavat liian suuriksi. Järjestöjen tekemä työ on yhteiskunnan hiljainen tukiranka; jos se murtuu, seuraukset tuntuvat meidän päijäthämäläisten arjessa; miten me nyt pidämme sen pystyssä?
Hanna Heikkinen
Puheenjohtaja
Päijät-Hämeen Yhdistysfoorumi
Sanna Kaukonen
Varapuheenjohtaja
Päijät-Hämeen Yhdistysfoorumi
