Yli 140 miljoonan euron eli 36 prosentin leikkaukset järjestöavustuksiin saavat kysymään, mikä arvo järjestöillä on? Mihin järjestöjä tarvitaan?
Suomen ensimmäiset järjestöt syntyivät 1800-luvun lopulla, jolloin yhteiskunta oli murroksessa. Hyvinvointivaltio oli vielä etäinen toive, mutta sen sijaan ajatus kansanvallasta eli demokratiasta oli nousussa. Kansanvallan jonkinlaisena ensimmäisenä asteena voidaan pitää järjestöjä, joiden avulla ihmiset pystyivät vaikuttamaan asioihin, joita viranomaiset eivät hoitaneet: köyhyyteen, sairauksiin, sivistykseen ja yhteisöllisyyteen. Järjestöjen kautta tavalliset kansalaiset saivat koottua voimansa ja äänensä kuuluviin.
Monet nykyiset palvelut ja oikeudet ovatkin saaneet alkunsa järjestöjen kehittämistä ratkaisuista. Järjestöt ovat edelleen rohkeita suunnannäyttäjiä: ne voivat kokeilla uutta julkisia palveluja notkeammin ja tarttua epäkohtiin ennakkoluulottomasti. Järjestöt ovat aina syntyneet tarpeesta – paikkamaan julkisen palvelun aukkoja, tukemaan ihmisiä kriiseissä ja luomaan toivoa, kun sitä tarvitaan.
Järjestöt myös vahvistavat demokratiaa. Ne uskaltavat katsoa sinne, minne muut eivät ja antavat äänen sitä tarvitseville. Järjestöt voivat saada kansalaiset mukaan edistämään tärkeinä pidettyjä asioita. Ne lisäävät vuoropuhelua, valvovat vallankäyttöä ja varustavat kansalaisia tarvittavilla taidoilla ja tiedoilla.
Ilman järjestöjä moni innovaatio olisi jäänyt syntymättä ja moni ihminen jäänyt ilman apua.
Entä Harjulan Setlementti?
Harjulan Setlementti sai alkunsa järjestönä jo vuonna 1941, jolloin Suomi oli sodassa ja huoli lasten pärjäämisestä kasvoi. Niemen ja Tornatorin alueelle perustettiin vapaaehtoisten kerhonohjaajien hoidossa toimivia tyttö- ja poikakerhoja, joissa 1941 vuoden lopussa oli mukana jo 160 nuorta. Harjulan perustajat halusivat rakentaa siltoja erilaisten ihmisten välille ja tarjota uusia mahdollisuuksia sitä tarvitseville. Ydistyksen tarkoituksena oli herättää ihmisissä vastuuntuntoa ja tarjota siveellistä ja sivistyksellisiä palveluita vastaten yhteiskunnan tarpeisiin. Alusta asti Harjulan tehtävä on ollut purkaa eriarvoisuutta koulutuksen, yhteisöllisyyden ja kansalaistoiminnan voimin. yli 80 vuoden aikana Harjula, kuten yhteiskuntakin, on muuttunut, mutta toiminnan ydin on pysynyt samana: palveluita torjutaan monipuolisesti siellä, missä sitä tarvitaan.
Koska koulutus on yksi eriarvoisuutta torjumista tekijöistä, tukee Harjula myös elinikäistä oppimista. Kansalaisopisto tavoittaa vuosittain tuhansia (v. 2025 osallistujia yli 5 300) opiskelijoita tukien osaamisen kehittymistä, hyvinvointia ja aktiivista kansalaisuutta. Taideaineiden, liikunnan ja kielen opetuksen lisäksi se opettaa perustaitoja sadoille koulutuksellisesti aliedustetuille ryhmille, kuten maahanmuuttajille.
Eriarvoisuus ei poistu itsestään, vaan sen vähentämiseen tarvitaan yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Kiusaamisasioiden neuvontakeskus Valopilkku ja Hämeen sovittelutoiminta luovat paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata, keskustella ja ratkoa ristiriitoja yhdessä. Vuonna 2025 Valopilkku toiminnassa kirjattiin yli 1 300 kohtaamista ja sovittelussa yli 1 100 sovittelualoitetta. Kohtaamispaikkatoiminta tarjoaa puolestaan mahdollisuuden tulla keskustelemaan ja tapaamaan muita ihmisiä matalalla kynnyksellä.
Lasten tukeminen on ollut aina alkuajoista lähtien Harjulan toiminnan keskiössä. Nykyisin Harjulan toimntaan kuuluu kaksi päiväkotia, joista ensimmäinen on aloittanut toimintansa vuonna 1942. Vuosittain koululaisten leiritoimintaan osallistuu noin 200 lasta. Leiri on henkinen hengähdystauko, jossa keskitytään turvallisessa ympäristössä tekemiseen ja yhdessäoloon tässä ja nyt. Nykyään, kun ruutuaika on huipussaan, leiritoiminta ja lapsille suunnatut kerhot sekä harrastusryhmät palauttavat lapset perusasioiden äärelle; leikki ja yhdessä tekeminen. Harjula edistää lasten hyvinvointia myös OmaKamu-toiminnalla, joka antaa lapsille aikuisen läsnäoloa, yhteistä aikaa ja kaveruutta.
Vuonna 2024 Lahdessa yli 64-vuotiaita oli 25,6 %. Harjulan tekemä seniorityö ei ole vain harrastustoimintaa, vaan sillä on merkittävä kansantaloudellinen ja sosiaalinen vaikuttavuus. Toiminnalla vähenneteään turvattomuutta, yksinäisyyden kokemusta ja ylläpidetään ryhmäliikunnan avulla toimintakykyä. Harjulan Setlementti rakentaa sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa tarjoamalla matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joita ilman monet seniorit jäisivät kotiensa seinien sisälle.
Joku voisi kysyä, että miksi Harjula ei keskity vain yhteen aiheeseen. Vastaus on yksinkertainen: eriarvoisuuden torjumiseen ei ole vain yhtä ratkaisua. Monialajärjestönä Harjulassa on monipuolista asiantuntijuutta ja tukea sekä palveluita kaiken ikäisille, ja kaikki yhdeltä luukulta.
Mikä on järjestöjen asema nykyään?
Elämme ajassa, jossa eriarvoisuus syvenee. Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024 –raportin mukaan suomalaisten hyvinvointi on romahtanut 2020-luvulla, ja ihmisten sosiaalinen liikkuvuus on heikentynyt. Kansalaispulssi 2025 -kyselyn mukaan suomalaisten kokemus yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta on laskenut vuodesta 2020 alkaen. Yksilötasolla eriarvoistuminen kaventaa osallisuutta, luo turvattomuutta, voi johtaa polarisaatioon ja uhkaa yhteiskuntarauhaa.
Siksi tarvitsemme järjestöjä ja siksi tarvitsemme Harjulan Setlementtiä. Me kiritämme, vaadimme, otamme koppia, kun turvaverkot pettävät ja avaamme uusia mahdollisuuksia. Järjestöt ennaltaehkäisevät pahoinvointia ja syrjäytymistä hyvin pienillä resursseilla, ja tuovat suoria säästöjä yhteiskunnalle. Päätetyt yli kolmanneksen leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöihin supistavat, jopa lopettavat toimintoja, lisäävät inhimillistä kärsimystä ja kohdistavat lisäpaineita jo valmiiksi kuormittuneille hyvinvointialueille.
Kun puhumme järjestöistä, emme puhu vain palveluista tai hankkeista. Puhumme ihmisistä, kohtaamisista ja mahdollisuudesta rakentaa yhdessä parempaa yhteiskuntaa.
Teksti:
Hanna Heikkinen
palvelupäällikkö
Harjulan Setlementti ry
