Setlementti -liikkeen yksi alkuperäisistä tehtävistä on ollut tukea vähäosaisia ja -varaisia, sekä auttaa työelämään niitä, joiden mahdollisuudet siihen ovat olleet syystä tai toisesta rajalliset. Nyky-yhteiskunnassa meillä on luotuna malleja, tahoja, projekteja ja jopa yrityksiä jotka tekevät tätä samaa. Harjulassa tätä ideologiaa toteutetaan edelleen mm. tarjoamalla työpaikkoja kuntouttavaan työtoimintaan. Heillä asiakkaana ovat joko työmarkkinoilta tippuneet tai ne jotka eivät sinne ole ikinä päässeetkään. Tavoitteena on saattaa heidät takaisin työmarkkinoille.
Viime vuonna luin kauhuissani valtakunnan mediasta miten kuntouttavassa työtoiminnassa saatettiin tehdä puutöitä niin että yksi rakentaa, toinen purkaa ja kolmas rakentaa saman linnunpöntön. Meillä kuntouttavassa työtoiminnassa olevat asiakkaat ovat osana työyhteisöämme. He tekeävät meidän muiden kanssa mm. keittiö- tai huoltotöitä.
Kahden vuoden kokemukseni aikana Harjulassa olen kääntänyt täysin kelkkani suhtautumisessa näihin ihmisiin. Työpisteessäni on ollut tänä aikana kymmenkunta kuntouttavan työn asiakasta. Osa heistä opettelee vielä elämänhallintaa, osa on ollut työelämässä ennenkin ja osa jotain siltä väliltä. Työsuhteeni alussa koin heidät osittain taakaksi, sillä välillä ohjaamiseen meni enemmän aikaa kuin työn itse tekemiseen.
Viime vuoden aikana olen kokenut kuitenkin ”herätyksen”. Meille on tullut useitakin asiakkaita, joiden tilanne alussa on vaikuttanut varsin toivottomalta, mutta jo 2-3 kuukauden päästä olen joko ihmetellyt miksi he ovat tippuneet työmarkkinoilta tai todennut että kyllä me tästä vielä tekijä saadaan! Olemme työyhteisössä kokeneet suurtakin onnistumisen iloa ja liikutuksen hetkiä ihan pienistä asioista, joiden tiedämme olevan merkittäviä juuri tälle yksilölle. Ison kiitoksen haluan antaa myös työkavereilleni, joiden lehmänhermot, ymmärrys ja hyväksyminen ovat ihan omaa luokkaansa. Meillä saa olla oma itsensä (myös me normipalkolliset). Vaikka viralliset tahot patistavatkin kaikkia hankkimaan koulutuksen ja työkokemusta, olen sitä mieltä että myös suorittavaa työtä löytyy ilman koulutusta. Hieman toivoisin avarakatseisuutta myös työvoimatoimiston suunnalta, emme me kaikki voi olla korkeasti koulutettuja uraohjuksia, myös duunit pitää tehdä. Ja niiden töiden tekijät ovat yhtä arvokkaita, ja joskus arvokkaampiakin yhteiskunnalle kuin me toimistopellet.
Toivon että meistä jokainen voisi avata ymmärryksensä ja sydämensä sille, että toisen ihmisen auttaminen ja tukeminen on todella antoisaa!
Terveiset keittön kulmilta
Jenni
