On kulunut jo vuosi, kun ensimmäistä kertaa tänne pohjolan perukoille kantautui tietoa Kiinassa levinneestä viruksesta. Ajattelin silloin, että ei tämä tule meitä koskettamaan. Olemme turvassa virukselta täällä kaukana. Olimme sopineet perheeni kanssa lomareissusta ulkomaille ystäviämme tapaamaan. Varmuuden vuoksi ajattelin käydä ostamassa apteekista jokaiselle perheen jäsenelle kaksi maskia, jos niitä vaikka tarvittaisiin reissussa. Näin oli ajatellut muutama muukin henkilö, eikä maskeja löytänytkään niin helposti. Lopulta lähiapteekistamme niitä kutenkin löytyi. Harkitsimme pitkään voiko reissuun lähteä, mutta päädyimme kuitenkin lähtemään. Tällöin Suomessa ei ollut vielä yhtään koronatapauksia. Reissu oli hyvä ja maskitkin jäivät käyttämättä.
Saavuttuamme Suomeen ei mennyt kuin pari viikkoa, niin Suomeen tuli koronan ennaltaehkäisemiseksi rajoitteita. Toisilla työt tällöin lisääntyivät ja toisilla vähentyivät. Nyt on vuosi kulunut siitä, kun tämä epävarmuus alkoi ja olemme edelleen samassa epävarmuuden tilanteessa. Mietimme voiko toimintaa jatkaa vai täytyykö toimintamme järjestää erityisjärjestelyin? Asiakkaiden tiedottaminen vie aikaa, mutta on tärkeää saada heille tieto muuttuneista käytänteistä mahdollisimman nopeasti. Moni miettii onko työkavereiden ja asiakkaiden kanssa työskentely turvallista? Kaikki eivät kuitenkaan voi tehdä etätyötä. Mitä tapahtuu, jos saan koronan? Mitä, jos olenkin oireeton koronan levittäjä? Onko rokotuksista hyötyä tässä taistelussa näkymätöntä vihollista vastaan? Ihmistet miettivät, kauanko tämä epävarmuus jatkuu? Onko koronan läsnäolo arjessamme muodostunut pysyväksi olotilaksi? Koskaan aikaisemmin en ole joutunut pohtimaan työtäni tältä kantilta. En tosin ole yksin näiden ajatusteni kanssa. Meillä kaikilla on yhteinen vastuu ennaltaehkäistä koronan leviämistä. Ja jokainen meistä toivoo, ettei virus koskettaisi meitä, eikä läheisiämme.
Tämän vuoden aikana olemme Harjulassa menneet pikavauhtia digiaikaan ja uutena on kevään aikana aukeamassa myös verkkokauppasovelluksia, esimerkiksi tilojen varauksien osalta. Ilman koronan pakottamaa ajatusten kääntämistä uuden ajattelulle, tuskin olisimme tässä aikataulussa saaneet aikaan virtuaalisten jumppien ja muiden tuntien käynnistämistä sekä verkkokaupan avaamista. Korona on tuonut siis jotain hyvääkin organisaatiomme toimintaan.
Reissuun ei ole vuoteen päässyt, mutta haaveilla voi aina palmujen huojunnasta ja lämmöstä. Vielä koittaa se aika, kun tätä muistellaan nauraen, että kyllä oli hassua aikaa. Tällä hetkellä tyydyn vain haaveilemaan ja muistelemaan vanhoja hyviä matkustamisen aikoja.
Kirjoittaja
Hanna Heikkinen
palvelupäällikkö
