Seison väärällä takkivalinnalla kutakuinkin jäässä aamulla seitsemän jälkeen Lahessa, torin kulmalla. On maaliskuun puoliväli ja kolmas työpäiväni Harjulan Setlementissä. Olen menossa ensimmäiseen radiohaastatteluuni Yle Suomi Lahteen kertomaan OmaKamu toiminnasta. Jännittää. Haastattelussa puhumme ystävyydestä, ihmisyydestä ja läsnäolosta. Puhumme siitä miten yksikin kohtaaminen voi olla merkittävä, yksikin ihminen voi kääntää suuntaa. Olen kiitollinen siitä, että saan tuoda nämä näkökulmat esille. On helppoa uskoa omiin sanoihinsa ja seistä niiden takana.
Kuukaudessa kevätaurinko on sulattanut lumen ja kahvila Kielon ikkunan ohi kulkee lapsia kesäisissä vaatteissa jäätelöä syöden. Kuukauden aikana olen tallannut Lahden katuja ilmoituksia jättäen ja kolunnut sosiaalisen median ryhmiä toiveena löytää ihmisiä, jotka haluavat antaa aikaansa lapsille ja nuorille. Heitä, jotka uskovat vapaaehtoistyöhön. Heitä, jotka ovat toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Heitä, jotka uskovat ihmisten hyvyyteen ja hyvyyden jakamiseen muille.
Samaan aikaan mediassa lööpit huutavat vääryyksiä maailmasta ja itsekin vanhempana mietin millaiseen maailmaan lapset ovat kasvamassa. Lööpit eivät anna järin positiivista ajatusta tulevaisuudesta. Milloin lehdistö täyttäisi etusivunsa kaikella hyvällä mitä yhteiskunnassa tapahtuu? On vaikeaa ajatella, ettei se kiinnostaisi lukijakuntaa. On vaikeaa ajatella, etteivät ihmiset haluaisi lukea ilosta, onnistumisista, muiden ja oman hyvinvoinnin eteen tehtävästä vapaaehtoistoiminnasta, ystävyydestä, välittämisestä, puiden puhkeamisesta silmuille, päiväkotien pihoilta kantautuvista leikin äänistä, jäätelöä syövistä lapsista ja kevätauringossa kirmaavista lenkkeilijöistä.
Mietin myös sitä kuka kannattelee lapsia ja nuoria tässä ja nyt? Kuka kannattelee heitä tulevaisuudessa heidän kasvaessaan? Onko yhteiskunta yksittäisten, yksinäistenkin, toimijoiden varassa?
Wikipedia määrittelee mm. seuraavasti: ”Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen eli julkiseen sektoriin, (yksityiseen) taloudelliseen toimintaan eli yksityiseen sektoriin ja vapaaehtoistyöhön (kolmas sektori). Vielä uudempi laajennus tähän jaotteluun on neljäs sektori, jolla tarkoitetaan perhettä, sukua ja ystäväpiiriä.”
Kenellä on aikaa olla läsnä? Kuka haluaa lisätä hyvinvointia aikaansa antamalla? Kuka
haluaa vapaaehtoistoiminnan myötä kuulua edellä esitetyn teorian mukaisesti kolmannen
sektorin toimijoihin? Kenen neljännellä sektorilla on tilaa PikkuKamulle?
Aurinkoisin terveisin,
Anna Mattila
Toiminnanohjaaja
OmaKamu -toiminta
