Alkuvuodesta koin pientä paniikkia, koska jo aiemmin sovittu harjoittelupaikka tälle keväälle yllättäen peruuntuikin. Jotta en olisi joutunut suunnittelemaan koko kevättä uudelleen, aloin nopeasti kyselemään uutta harjoittelupaikkaa ja sain huomata, että monissa paikoissa oli jo harjoittelijoiden osalta täyttä, ainakin syksyyn saakka. Onneksi muistin Olopisteen, jossa olimme käyneet opintojen tiimoilta opintokäynnillä edellisenä keväänä, ja heillä oli mahdollisuus minut ottaa harjoitteluun. Jo aika nopeasti sain huomata, mikä onnenpotku oikeastaan olikaan, että päädyin Olopisteelle.
Edellisessä Olopiste-hankkeessa oli kehitetty yhteistyössä LAB-ammattikorkeakoulun kanssa autenttista oppimisympäristöä sosionomiopiskelijoille ja se on näkynyt positiivisesti harjoitteluni aikana Olopisteellä. Niistä harjoittelupaikoista, joissa olen elämäni aika ollut, on Olopiste ehdottomasti ollut paras ja opiskelijaystävällisin. Enkä sano tätä siksi, että minua olisi jotenkin kehotettu kehumaan Olopistettä, vaan siksi, että olen aidosti sitä mieltä. Missään muussa harjoittelupaikassa minua ei ole otettu niin hienosti osaksi työyhteisöä, annettu vastuuta ja mahdollisuuksia toteuttaa itseäni sekä olen voinut kokea, että mielipiteilläni ja ajatuksillani on oikeasti merkitystä. Olen saanut olla mukana kehittämässä ja suunnittelemassa toimintaa ja on hienoa, että Olopisteellä opiskelijoihin suhtaudutaan niin, että heidän katsotaan oikeasti tuovan jotain lisäarvoa toiminnalle. Olopisteellä korostuukin yhteisöllinen kehittäminen ja toiminta, jossa ovat yhtä lailla mukana työntekijät, opiskelijat, LAB:n opettajat kuin asiakkaatkin. Olopisteellä on hienosti tuettu osallisuuttani opiskelijan roolissa ja annettu myös mahdollisuuksia itseoivaltavaan oppimiseen ja reflektioon. Mm. Pasi harjoitteluni ohjaajana on monesti kysynyt, että ”Mitä sä Nina tästä tuumit tai miten meillä sun mielestä meni?”
Asiakkaat ovat myös hienosti ottaneet minut harjoittelijana vastaan. Autenttisessa oppimisympäristössä Olopisteellä käy hyvin erilaisia asiakkaita ja ikinä ei tiedä kuka tänään tulee ovesta sisään. Silloin kun asiakaskunta ei ole tarkkaan profiloitunutta, luo se haasteita myös opiskelijalle, mutta on oppimisen kannalta tärkeää. Tässä harjoittelupaikassa on saanut kohdata keskenään hyvin erilaisia, ihania ja ainutlaatuisia ihmisiä, joka on ollut todella opettavaista. Mielestäni on tärkeää, että harjoittelupaikka on sellainen, jossa välillä joutuu poistumaan omalta mukavuusalueeltaan, jotta syntyisi oppimiskokemuksia, mutta toisaalta pitää päästä työskentelemään myös omia vahvuuksiaan hyödyntäen.
Olopiste tarjoaa mielestäni monipuoliset mahdollisuudet opiskelijoille oppimiseen käytännössä. Olopiste tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden osallistua toimintaan eri tasoilla, aina matalankynnyksen kohtaamispaikasta tavoitteellisempaan ryhmä- ja yksilötyöskentelyyn. Samalla tavalla Olopiste pystyy vastaamaan opiskelijoiden oppimistavoitteisiin opintojen eri vaiheissa. Toiminnan siirtyminen verkkoon, on mahdollistanut myös verkko-opintoja suorittaville opiskelijoille kätevän väylän päästä harjoittelemaan ohjausta verkossa.
Sosionomiopinnoissani on paljon keskitytty kehittämisen teemaan. Useammallakin kurssilla on ollut tehtävänä jonkinlainen kehittämishanke tai -kokeilu ja nyt keväällä pyöri myös Kehittyvän sosiaaliohjauksen kurssi. Jotenkin huomasin välillä ajattelevani, että pitääkö tästä kehittämisestä koko ajan jauhaa. Nyt harjoittelu Olopiste-hankkeessa on opettanut sen, että oikeastaan jatkuva kehittäminen ja innovatiivisuus pitää yllä työn imua ja mielekkyyttä, sen lisäksi, että auttaa meitä vastaamaan asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin ja mahdollistaa yhä parempien ja oikein kohdennettujen palvelujen tarjoamisen. Minä en ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan innovatiivisena ihmisenä, mutta harjoittelu Olopisteellä on tuonut minusta senkin puolen esiin, kun sille on annettu mahdollisuus.
Nina Uusitalo
sosionomiopiskelija, LAB-ammattikorkeakoulu
