Lokakuisena perjantaiaamuna minulla on ilo seurata joukkoa reippaita naisia Harjulan kuntosalilla. Innostunut ja puhelias kuntosaliryhmä reumaa sairastaville valmistautuu tuntiinsa ensin lämmittelemällä ohjaajan johdolla ja siirtyy sen jälkeen laitteisiin. Liikkeet sujuvat vuosien kokemuksen tuomalla varmuudella, onhan muutamilla ryhmän jäsenillä jo kymmenes vuosi menossa. Ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 9. syyskuuta vuonna 2011 ja on siitä lähtien säilyttänyt saman paikkansa ja aikansa. Vuosien aikana kokoonpano on jonkin verran muuttunut, mutta alkuperäisiä ryhmäläisiä on mukana edelleen kolme. Tällä hetkellä kaikki osallistujat ovat naisia, tosin on muutama mieskin ryhmään menneinä vuosina kuulunut. Korona-aika on myös pienentänyt ryhmäkokoa kahdeksaan henkilöön.
Liikunnallisen osuuden jälkeen pääsen jututtamaan kuutta tähän lämminhenkiseen ryhmään kuuluvaa naista Harjulan kahvila Kieloon, jonne heillä on tapana tunnin jälkeen kokoontua kahvittelemaan ja parantamaan maailmaa. Tästä kahvihetkestä on vuosien saatossa muodostunut perinne, joka on ryhmäläisten omien sanojen mukaan vertaistukea parhaimmillaan. Tällä kertaa pyöreän pöydän ympärille istuvat Helena Lindstedt, joka toimii myös Lahden Reumayhdistyksen puheenjohtajana, Marianne Ketonen, Irmeli Wilén, Anneli Ketola, Aili Vallinmäki sekä Airi Heiskari.
Kahvitteluperinne on syntynyt jo kuntosaliryhmän alkuaikoina ja jatkunut vaihtelevalla kokoonpanolla. Harjula oli ennen vilkas paikka, jossa kansalaisopiston ryhmiä ja viereisen senioritalon asukkaita kävi kahvilla huomattavasti enemmän kuin tänä päivänä, naiset muistelevat. Etenkin yksin asuvilla on usein tarve tavata muita ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia. Kahvipöydän ääressä jaetaan ilot ja surut sekä parannetaan maailmaa, joskus useitakin tunteja.
Puheenaiheet ovat yhtä monipuolisia kuin pöydän ympärillä istuvat ihmiset; puhutaan politiikasta ja päivän uutisaiheista, maailman tapahtumista ja omasta elämästä, toisinaan syvällisiäkin asioita. Jutellessa saattaa jopa unohtaa oman sairautensa, kun suuntaa mielenkiinnon muualle kuin omaan itseensä. Keskustelu ryhmäläisten kesken on pulppuavaa ja poukkoilevaa, mutta hyvin luontevaa. Aiheesta toiseen poukkoileminen on tässä ryhmässä hyväksyttyä, sillä kaikki kuitenkin kuuntelevat toisiaan. Ryhmäläisten omien sanojen mukaan tätä voi kutsua jutusteluksi.
Palaamme keskustelussa moneen otteeseen siihen, kuinka sosiaalinen puoli on erittäin tärkeää liikuntaharrastuksen ohella. Nauru ja hyväntahtoinen jutustelu tekevät aivoille hyvää. Pöydän ympärillä voidaan puhua vakaviakin asioita, mutta niitä ei jäädä vatvomaan. Keskustelu pysyy aina kiinnostavana erilaisista taustoista johtuen ja monenlaiset elämäntarinat vain rikastavat sitä. Myös kuuntelutaito on tärkeää. Ryhmässä tieto vaihtuu, saadaan ideoita, tuetaan ja sanotaan keskustelukumppaneille hyviä sanoja. Monelta on puoliso jo edesmennyt, mistä on myös luontevaa puhua. Jos on joskus huono päivä, senkin voi toiselle sanoa.
– On helpottavaa, ettei tarvitse pienentää omaa minuuttaan, naiset toteavat.
Vertaistuen tärkeys tulee jälleen esille, kun ryhmäläiset kertovat, ettei heidän koskaan tarvitse toistensa seurassa miettiä, mitä muut ajattelevat; saa olla vaivainen, jos siltä tuntuu. Toisaalta saattaa tuntea itsensä myös terveeksi, kun omat vaivat suhteuttaa muiden tilanteeseen. Luottamus ryhmäläisten kesken on vahva, jolloin uskalletaan avautua ja jakaa henkilökohtaisiakin asioita. Kuin yhdestä suusta naiset toteavat, miten ryhmässä on tultu niin tutuiksi, että puhutaan kuin parhaalle ystävälle. Tämä ryhmä ja sen yhteinen kahvihetki ovat jäsenilleen perjantain kruunu.
– Voi olla tyytyväinen itseensä, kun tuli lähdettyä kuntoilemaan. Sosiaalinen puoli ja perjantaipulla ovat kuitenkin yhtä tärkeitä kuin liikunnallinen puoli, Marianne toteaa. Aina jää hyvä olo, kun lähtee Harjulasta!
Ryhmän aktiiviset naiset suosittelevat hakeutumaan Harjulan liikuntaryhmiin ja ylipäätään erilaisten liikuntaharrastusten pariin. Oman ryhmän ja saman henkisten ihmisten löytäminen ei aina ole helppoa, mutta parhaassa tapauksessa voi näinkin onnellisesti käydä.
Kuntosaliharrastuksen lisäksi Harjulan kansalaisopiston monet kurssit ja ryhmät ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Naiset ovat käyneet muun muassa vesijumpassa, kielikursseilla, akvarellimaalauskursseilla, keramiikka- ja lasipajoissa, tuolijumpissa sekä atk-kursseilla. Ja onpa Helena käynyt Harjulassa 45 tunnin mittaisen kirjanpidon kurssinkin vuonna 1962!
– Harjula siis tökkäsi minut elämäni uralle, Helena kertoo ja esittelee alkuperäistä, vielä tallessa olevaa todistustaan Harjulan vapaaopistosta.
Puolituntinen vierähtää tämän puheliaan ja lämminhenkisen porukan kanssa jutellessa nopeasti. Ryhmä on selvästi jäsenilleen hyvin tärkeä ja huokuu aitoa välittämisen ilmapiiriä. Korona-aikana harrastusten ollessa tauolla, naisilla oli jo kova ikävä toisiaan. Joka perjantaista kuntosalitreeniä ja kahvihetkeä, ystävien tapaamista, odotetaankin innolla pitkin viikkoa. Vaikuttaa siltä, että tätä on harrastustoiminta parhaimmillaan.
Milla Koivu
asiakasneuvoja
Harjulan Setlementti ry
