Jyväskylän yliopistossa tehtiin tutkimus fyysisen aktiivisuuden merkityksestä ikääntyvän ihmisen elämänkulussa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää fyysisen aktiivisuuden merkitystä elämänkulussa ja millaisia kokemuksia aktiivisella ikäihmisellä on liikunnasta. Mikä saa ihmisen liikkumaan läpi elämän?
Tärkeimpiä huomiota oli se, että lapsuuden myönteiset kokemukset liikunnasta enteilevät aktiivisuutta myös myöhemmällä iällä.Aikuisiällä moni koki tärkeänä sosiaalisen puolen liikunnassa. Hyvä kaveri- tai työporukka saa ihmisen liikkumaan. Yhteinen harrastus ja hyvä porukka koetaan voimavarana ja se edistää jaksamista arjessa.
Vaikka liikunnalla on väkisinkin terveydellisiä vaikutuksia, monet kiinnittävät siihen puoleen tarkempaa huomiota vasta kun ikää on tullut lisää. Halutaan säilyttää hyvä toimintakyky ja omatoimisuus.
Liikunnalliseen elämäntapaan vaikuttavat siis monet asiat ja pohja rakennetaan jo lapsuudessa. Silti milloinkaan ei ole myöhäistä aloittaa liikuntaharrastusta tai kokeilla uusia lajeja ja tapoja liikkua ja löytää juuri itselleen sopiva muoto. Meillä Harjulassa liikutaan vauvasta vaariin ja ryhmiä löytyy äiti-vauvajumpasta K80-kuntosaliin.
Liikunnasta on lupa hakea hyvää mieltä ja oloa. Liikunta voi olla myös fyysisesti tavoitteellisempaa tai pohjautua sosiaaliseen tarpeeseen ja tapaan tavata mukava, tuttu porukka kerran viikossa. Totean monesti ryhmäläisilleni, että vaikka ei aina olekaan energiaa liikkua täysillä, on hyvä kun tulee ja tekee sen minkä jaksaa. Sekin on liikuntaa kun kävelee paikalle. Ja onhan se mukava tulla vaihtamaan kuulumisia muiden ryhmäläisten kanssa.
Liikunnan iloa!
Netta
