(03) 8725 130

Setlementtiliikkeen historia

1918 perustettu Setlementtiliitto on sivistys- ja sosiaalityötä tekevä elämänkulkujärjestö, jonka muodostavat 33 paikallista setlementtiä ja 7 alueellista lapsi- ja nuorisotyön piirijärjestöä sekä Suomen Setlementtiliitto yhtiöineen.
Setlementtiliikkeen palveluksessa on runsaat 3000 ammattilaista ja heidän kanssaan setlementtityötä tekee iso joukko vapaaehtoisia.
Toimintamuotoja ovat Asumisen palvelut, Kansalaistoiminta, Lapsi- ja nuorisotyö, Monikulttuurinen työ, Opinto- ja kulttuuritoiminta, Seniori- ja vanhustyö ja Vaikeat elämäntilanteet.

Liikkeen toiminnan perustana ovat 1800-luvun lopulla Englannissa, Itä-Lontoon köyhimpiin kortteleihin perustetut kansalaiskeskukset, joiden tehtävänä oli ylläpitää vuorovaikutteista sosiaali- ja sivistystyötä ympäröivän yhteisön kehittämiseksi ja tarjota niin koulutusta kuin tukea sosiaalisten ongelmien kanssa kamppaileville.

Setlementtityö alkoi Lahdessa 1941

Suomen Setlementtiliikkeen perustaja Sigfrid Sirenius teki julistusmatkoja Lahteen jo 1920-luvulla. Lahden Kristillinen työväenyhdistys ja silloinen kansanopiston johtaja Roope Kojonen toimivat setlementtiasian puolesta Lahdessa ja vähitellen kannattajajoukko kasvoi ja työkeskuksen perustaminen alkoi orastaa.

Maaliskuusa 1941 perustettiin Harjulan Kannatusyhdistys ja kesäkuussa 1941 pastori Ensio Partanen valittiin Harjulan toiminnanjohtajaksi.

Toiminta:
Yhdistyksen tarkoituksena on Lahden kaupungissa, Hämeen läänin alueella Kristillis-yhteiskunnallisen Työkeskusliiton jäsenenä, sen periaatteiden mukaisesi ja yhteistoiminnassa sen kanssa herättää kristillistä vastuuntuntoa sekä siihen perustuvaa uskonnollista ja yhteiskunnallista toimintaa, erittäinkin pyrkien tyydyttämään teollisuuden ja liike-elämän palveluksessa olevan väestön uskonnollisia, siveellisiä, sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita sekä sitä varten aikaansaamaan henkilökohtaista kosketusta ja keskinäistä avunantoa eri kutsumusaloilla toimivien ihmisten kesken.

Sodasta huolimatta Niemen ja Tornatorin alueelle perustettiin vapaaehtoisten kerhonohjaajien hoidossa toimivia tyttö- ja poikakerhoja, joissa 1941 vuoden lopussa oli mukana jo 160 nuorta.

Oman toimitalon hankkimisesta muodostui varsinainen jännitysnäytelmä

Oskari Uusitalon perikunta lahjoitti Harjulalle kaksi arvokasta tonttia Möysästä ja Ulkomaan Avun Keskustoimikunta lupasi Harjulalle 800 000 markkaa oman toimitalon rakentamiseen. Sotaoloissa tilanteet muuttuivat nopeasti ja Harjulalle jo luvattu summa oli vaarassa joutua palautetuksi takaisin Amerikkaan. Tästä syystä päätettiin alkaa etsiä nopealla aikataululla valmista rakennusta toimitaloksi.
Tammikuussa 1942 Lounaan kartanon omistaja, tehtailija Aino Rosendahl päätti myydä Harjulalle Lounaan kartanon, esitettyään ensin ehdottoman kielteisen kantansa.

Kaupunginjohtaja Uuno Takki ja Harjulan toiminnanjohtaja Ensio Partanen matkustivat kiireen vilkkaa Helsinkiin tapaamaan ulkoministeriä ja varmistamaan vielä palauttamattoman Ulkomaan Avun saamisen Harjulalle. Onni oli myötä ja Harjula sai kuin saikin luvatun Ulkomaan Avun käyttöönsä omaa toimitaloa varten.

Harjula sai käyttöönsä 1850-luvulla rakennetun Lounaan kartanon ja sen lähes 6000 neliömetrin suuruisen puistotonttimaan. Kartano oli 1930-luvulla kunnostettu kaupunginjohtajan asunnoksi, minkä jälkeen siinä oli toiminut ompelukoulu.

Lounaan kartano toimi Harjulan päätoimipisteenä vuosina 1942-1983

Ennen purkamistaan maaliskuussa 1984, Lounaan kartano toimi viimeiset 41 vuotta varsinaisena monitoimitalona. Rakennuksessa toimi lastenseimi, vaatturi- ja ompelukoulu, kansalaisopisto, tyttö- ja poikakerhot sekä Harjulan toimisto. Asuntokäytössäkin rakennus oli vuosina 1942-1979.

1950-luvulla Harjula hankki omistukseensa Lounaan kartanon naapuritontilla Lounaankatu 3 sijainneen kiinteistön, joka toimi aluksi henkilökunnan asuntoina ja vuodesta 1978 alkaen Harjulan toimistona. Edelleen 1960-luvulla Harjula osti itselleen viereisellä tontilla Lounaankatu 5 sijainneen Brunilan kiinteistön. Lastenseimi muutti tähän rakennukseen vuonna 1961 antaen Lounaan kartanossa tilaa mm. eläkeläisten päiväkotitoiminnalle. Tässä vaiheessa päiväkodissa oli 50 hoitopaikkaa ja siinä toimi myös Lahden kaupungin lastenneuvola.

Harjulan Setlementtisäätiö yhdistyksen toiminnan taustavoimaksi

Vuonna 1978 perustettiin Lahden Harjulan Setlementtisäätiö oman setlementtitalon perustamista varten ja olemassa olevia kiinteistöjä hallinnoimaan.
Kun Lahden kaupunki alkoi suunnitella oman palvelukeskuksen rakennuttamista, setlementtisäätiön hallitus lähestyi kaupunginhallitusta ja päätettiin, että Harjulan ja kaupungin suunnitelmat oli järkevä yhdistää. Vuonna 1983 alkoi Harjulan palvelukeskus- ja opistotalon rakentaminen.

Ensin valmistuivat vanhusten vuokratalo Harjulakoti sekä lasten päiväkoti (nyk. Lounaan päiväkoti). Vuonna 1985 valmistui nykyinen Harjula-keskus, joka toimii opistotalona, vanhusten päivä-toimintakeskuksena ja Harjulan toimistona. Näiden uusien rakennusten tieltä saivat väistyä Lounaan kartanorakennus sekä Lounaankatu 3 ja 5 sijainneet kiinteistöt.

Lahden kaupungin parhaana tunnustuksena Harjulan Setlementin työlle on oma nimikkokatu Harjulankatu (vuodesta 1987).

Vuonna 2001 Setlementtisäätiö osti Lahden kaupungilta Lounaankadulla sijaitsevan Puu-Harjula-rakennuksen, joka oli rakennettu vuonna 1929 asunnottomien asuntolaksi. Myöhemmin siellä toimi lasten neuvola ja päiväkoti sekä kuvataideoppilaitos Taika. Puu-Harjula on Lahden vanhimpia puurakennuksia ja ulkoasultaan suojeltu.

Mittavaa nuorisotyötä vuodesta 1941 aina 1950-luvulle

Nuorisotyö lähti käyntiin koska 40-luvulla kiinnitettiin huomiota ilkitöihin mm. katulamppujen kivittämiseen. Ensimmäiset poikakerhot aloitettiin Fennia Fanerin ruokalassa ja myöhemmin samana vuonna perustettiin tyttökerhot. Kesäsiirtolatoimintaa ja kesäleirejä pidettiin Linna- ja Hietasaaressa sekä Rauha Almiolta lahjoituksena saadussa kesäkoti Buffalossa. Nuorisotyötä pidettiin Harjulassa niin tärkeänä, että kerhonohjaajien lisäksi palkattiin päätoimisia työntekijöitä.

Tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi kerhojen toiminta luovutettiin seurakunnille 1950-luvun puolivälissä. Nuorisoleirit, kesäsiirtolatoiminta, moottorikerhotoiminta, retkeily- ja pyhäkoulutoiminta jatkoivat kuitenkin Harjulan nuorisotoimintana. 1950- ja 1960-luvuilla suosittuja olivat myös kansantanhut ja ns. henkiset kilpailut.

Harjula organisoi 1940- ja 1950-lukujen taitteessa alkanutta kengänkiillottajien eli ”plankkipoikien” toimintaa, joka tarjosi monille nuorille kesätyötä aina 15 vuoden ajan.

Harjula oli aikaansa edellä nuorisotyön toimintamuodoissa, sillä vasta 1960-luvulla yleistyi kunnallinen nuorisotyö, joka katsottiin kuntien velvoitteeksi.

Tauon jälkeen Harjulassa aloitettiin nuorisotyötä jälleen 1990-luvun loppupuolella, jolloin toiminta oli perhekeskeistä nuorisotyötä, joka koostui lasten kerhoista, aikuinen-lapsi -ryhmistä sekä loma-ajan kerhotoiminnasta. Nuorisolle järjestettiin leiritoimintaa setlementin kesäpaikalla Buffalossa. 2000-luvun alussa aloitettiin setlementtinuorten liiton ja Lahden kaupungin nuorisotoiminnan kanssa yhdessä kehittämään Upea minä -toimintaa Lahden kaupungissa. Upea minä -toiminnan myötä kehittyi ja aloitti toimintansa vuonna 2003 Lahden Tyttöjentalo-toiminta kaupungin nuorisotoimen toteuttamana. Tässä yhteydessä Harjulan Upea minä -toiminta lopetettiin.

2004 nuorisotyö ja perhetyö yhdistettiin koko perheelle suunnatuksi toiminnaksi johon sisältyi perheliikunta, erilainen kerhotoiminta sekä pienimuotoinen loma-ajan leiritoiminta.

Päiväkotitoimintaa vuodesta 1942 alkaen

Harjulan perustamisen aikoihin kunnan ylläpitämät päiväkodit olivat melko vieraita. Yksityisten ja liikelaitosten mielenkiinto päiväkotiasioita kohtaan heräsi 1940-luvun taitteessa ja vuonna 1942 perustettiin Harjulan ensimmäinen seimi Möysään Lounaan kartanon tiloihin. Fennia Fanerilta saaduilla rahoilla, kaupungin lahjoittamalle tontille, rakennettiin Niemen seimi 1949. Niemen päiväkotirakennus on pohjoismaiden vanhin, edelleen alkuperäisessä käytössään oleva rakennus.

Vuosina 1975-92 toimi Mallasjuoma Oy:n kanssa yhteistyössä avattu Ruolan päiväkoti.

Nykyään Harjulassa toimii Lounaan ja Niemen yksityiset päiväkodit.

Kansalaisopistotoimintaa vuodesta 1942 alkaen

Harjulan vapaaopisto perustettiin palvelemaan Möysän ja itäisen Lahden tarpeita. Ensimmäisen työvuoden opetusohjelmaan kuului ns. liikeväen linjan aineita, kuten kieliä (saksa, ruotsi), kauppalaskento, kirjanpito
, piirustus ja tekstaus. Lisäksi vapaaopistossa toimivat yhteiskunnallinen tutkimuspiiri, raamattupiiri, lausuntapiiri, ompelupiiri ja nuorisotyön opintopiiri. Opiston rehtorin vakanssi ja Harjulan Setlementtiryhdistyksen toiminnanjohtajan vakanssi on yhdistetty jo heti opiston alkumetreillä. Opetuksesta ovat vuosien varrella vastanneet tuntiopettajat.

Harjulan kansalaisopisto on vuosien varrella toiminut myös Loviisankatu 14-16 Lahden kaupungilta käyttöönsä saamissa tiloissa, Ahtialan vanhassa koulussa, Myllypohjan koululla ja Launeen sairaalan käytöstä poistetussa puurakennuksessa. Harjula-keskuksen valmistuttua siirtyi opiston toiminta Möysään.

Opiston oppilasmäärä on kehittynyt alun vajaasta kahdestasadasta oppilaasta reilusti yli kolmeen tuhanteen henkilöön vuosittain. Opetustarjonta on vuosien mittaan laajentunut ja nykyisin opistossa voi opiskella ja harrastaa monipuolisesti taide- ja taitoaineita, tietotekniikkaa, kieliä, kasvatus- ja koulutusaineita, humanistisia ja käyttäytymisaineita ja liikuntaa.

Harjulan Ompelukoulu perustettiin 1942 ja sen tarkoituksena oli antaa naisille ompeluammattiopetusta niitten asetuksien ja määräyksien mukaisesti, joita kauppa- ja teollisuusministeriön alaiset ammattikoulut noudattavat. Koulu pyrki saamaan oppilaiksi sodan johdosta kärsimään joutuneitten kotien jäseniä, sotaleskiä ja sotaorpoja. Myydessään Lounaan kartanon Harjulalle tehtailija Aino Rosendahl oli asettanut koulun perustamisen kaupan ehdoksi. Tehdas- ja Käsityöyhdistyksen toivomuksesta ompelukoulun rinnalle perustettiin vielä Vaatturikoulu, joka koulutti aluksi vanhan tradition mukaisesti, ammattiin vain poikia. Myöhemmin tytöt alkoivat valloittaa tätäkin linjaa.

Kolmas linja Harjulan erikoisammattikoulussa oli vuonna 1962 toimintansa aloittanut teollisuusompelulinja, johon osallistui oppilaita ympäri Suomen.

Vuosina 1942-1972 Harjulan Ompelu- ja vaatturikoulussa koulutettiin lähes 500 sotaleskeä ja -orpoa. Yli 900 oppilasta suoritti ompelu- ja vaatturikoulun loppututkinnon. Ammattikoulutoiminta lakkautettiin asteittain 60-luvulla.

Harjula-Mainos on näkynyt Lahden katukuvassa vuodesta 1952 alkaen

Harjula-Mainoksen toiminta sai alkunsa vuonna 1952 nimellä Harjulan Ulkopalvelu, kun Lahden kaupunki pyysi Harjulaa ottamaan hoitaakseen kaupungin ulkomainonnan hoitamisen. Toiminnan aloittamiseen saatiin apuja Ulkomainos Oy:ltä, joka kustansi ulkomainosvälineet, jotka Harjula maksoi vähitellen vuokratuloilla takaisin. Mainostoiminnan ohessa hoidettiin aluksi muitakin tehtäviä, kuten lehdenjakoa. Mainoshuoltoa ja -vaihtoa hoidettiin aluksi polkupyörällä, mutta 1956 hankittiin toimintaa varten oma auto.

80-luvulla Harjula rakennutti, jälleen Ulkomainos Oy:n tuella, 70 linja-autojen odotuskatosta kaupungin osoittamille paikoille. Toiminnon nimi muutettiin Harjula-Mainokseksi.

Eläkeläisten päiväkotitoimintaa

Eläkeläisten päiväkotitoiminta alkoi vuonna 1958 Harjulan vapaaopiston toimesta. Opistolaki ei tuohon aikaan tuntenut käsitettä päiväopiskelu, vaan opiston olivat iltaoppilaitoksia. Kouluhallitus suhtautui Harjulan hankkeeseen myönteisesti ja antoi kokeiluluvan. Eläkeläisten toiminnassa kaiken lähtökohtana oli omatoiminen ja omaehtoinen eläkeläisten itsenäinen toiminta, jossa aktiivisesti ja yhdessä harrastettiin esimerkiksi kansantanhuja, maalausta, askartelua, runoja, laulua ja matkoja.

Setlementtiliike oli merkittävänä alullepanijana eläkeläisten ja vanhusten vapaa-ajan palvelemisen uranuurtajana. Tätä kautta syntyivät maamme lukuisat eläkeläisjärjestöt, joiden kautta saatiin aktivoitua se väestönosa, joka oli jo jättänyt varsinaisen työelämän.

Lahden kaupunki avusti ikäihmisille suunnattua toimintaa 2000 -luvun alkuun saakka, jonka jälkeen Harjula on toteuttanut toiminnan asiakasmaksujen ja oman rahoituksen turvin.

Nykyisin eläkeläisille suunnattu päivätoiminta kulkee kansalaistoiminnan nimellä. Toiminta sisältää monipuolista ja avointa virkistystä ja virikkeitä tarjoavaa ohjelmaa arkipäivisin ja antaa tätä kautta ikäihmisille mahdollisuuden viettää aikaa yhdessä ja jakaa kokemuksia. Kansalaistoiminta toteutetaan vapaaehtoisvoimin.

Ikäihmisille suunnattu palvelutoiminta on kehittynyt laajaksi ja on yksi merkittävistä Harjulan Setlementin tarjoamien palvelujen kokonaisuu
ksista. Ikäihmisille kotiin vietäviä palveluja ovat kotisairaanhoito- ja kotihoitopalvelut, siivouspalvelu, ateria- ja pyykkipalvelu sekä kotikuntoutus. Harjula-keskuksessa ikäihmisille tarjotaan mahdollisuus päivittäin ruokailla ja osallistua avoimeen kansalaistoimintaan, yksilö- ja ryhmäfysioterapiaa, opiston eritasoisia liikuntaryhmiä ja ikäihmisten tietotekniikkaryhmiä, saunotuspalvelua sekä toiminnallisia päiväkuntoutus- ja päivätoimintaryhmiä veteraaneille ja omaishoidettaville.

Äiti- ja isäkerhot – vuosikymmenet kestävää toimintaa

Äitikerhot saivat alkunsa Martta Partasen aloitteesta vuonna 1945 hänen kutsuessaan kokoon äitejä pohtimaan yhteisiä asioita ja askartelemaan. Saadun mallin mukaisesti alkoi vuonna 1954 kokoontua isäpiiri. Isäkerho kuihtui kuitenkin kokoon 1960-luvun loppupuolella.

Äiti- ja isäkerhojen ajatusta jatkettiin Harjulassa 1990-luvun loppupuolella perhetyön/lapsiperhetyön nimikkeellä. Tavoitteena oli antaa nuorille ja varttuneille perheille tukea ja eväitä selviytyä arjen erilaisista päivistä ja lisätä positiivista vanhemmuutta. Vuoden 2007 alusta lukien perheiden liikuntaryhmät siirtyivät Harjulan kansalaisopiston toiminnaksi.